Arsenalin seuraava askel: pitäisikö Artetan muuttaa voittavaa pelitapaa?
Arsenal koki sydäntäsärkevän tappion PSG:lle Mestarien liigan finaalissa, kun ranskalaisjoukkue puolusti mestaruuttaan rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Lontoolaisilla ei kuitenkaan ole varaa jäädä murehtimaan – katse on jo seuraavassa kaudessa ja siinä, mitä on muutettava, jotta seura voisi ottaa seuraavan askeleen sekä Englannissa että Euroopassa.
Mestarien liigan finaali paljasti Arsenalin rajoitteet
Budapestin finaali ratkesi vasta rangaistuspotkuilla, mutta Arsenalin haasteet huipputason vastustajaa vastaan näkyivät jo varsinaisen peliajan aikana. The Gunners piti palloa alle 25 % ottelusta, ja Kai Havertzin aikainen avausmaali jäi joukkueen ainoaksi laukaukseksi maalia kohti 120 minuutin aikana.
PSG:n keskikenttäpelaaja Joao Neves kuvasi ottelun jälkeen Luis Enriquen miehistöä joukkueeksi, joka ”oli ainoa, joka halusi pelata”. Tilastot tukevat väitettä: PSG syötti finaalissa 885 kertaa, kun Arsenal jäi vain 285 syöttöön. Pallo oli käytännössä koko ajan ranskalaisten hallussa.
Entinen Arsenal-puolustaja ja Valioliigan mestari Matthew Upson totesi BBC:lle, että Havertzin maali muutti ottelun dynamiikkaa ratkaisevalla tavalla. Johtoasema johti luonnolliseen vetäytymiseen ja suojelumoodiin, jossa Arsenal puolusti syvältä ja antoi PSG:n hallita palloa.
Artetan pelitapa: pitäisikö voittavaa kaavaa muuttaa?
Arsenalin manageri Mikel Arteta kuvaili PSG:tä ”maailman parhaaksi joukkueeksi” ja myönsi, että vastustajan ylivoimainen pallollinen kyky pakotti Arsenalin pelaamaan tietyllä tavalla. Hän vihjasi samalla, että Arsenalin on tulevaisuudessa pyrittävä lähemmäs PSG:n kaltaista, dominoivaa pelitapaa.
Artetan sanoin: ”Se, mitä he pystyvät tekemään pallon kanssa ja yksilöinä, on jotain, mitä en ole aiemmin nähnyt. Se ei ole suunnitelma, että joutuisimme pelaamaan niin paljon ilman palloa, mutta he pakottivat meidät siihen.”
Tämä herättää keskeisen kysymyksen: pitäisikö Artetan muokata pelityyliä ensi kaudeksi niin, että Arsenal pystyisi pitämään palloa enemmän ja kontrolloimaan pelejä myös Euroopan huippua vastaan? Vai onko järkevämpää pitäytyä Valioliigan mestaruuden tuoneessa, kontrolloidun pragmaattisessa lähestymistavassa?
Valioliigan mestaruus – mutta millä tavalla?
Arsenal voitti ensimmäisen Valioliigan mestaruutensa 22 vuoteen ja teki sen vakuuttavasti, seitsemän pisteen erolla Manchester Cityyn ja sarjan parhaalla maalierolla. Silti joukkueen pelitapa herätti kauden aikana kritiikkiä. Arsenalin nähtiin tukeutuvan vahvasti erikoistilanteisiin, ja osa kannattajista sekä asiantuntijoista kyseenalaisti luovuuden avoimessa pelissä.
Arsenal voitti kaikissa kilpailuissa 20 ottelua yhden maalin marginaalilla. Tämä kertoo toisaalta kurinalaisuudesta ja puolustuksen vahvuudesta, mutta toisaalta siitä, ettei hyökkäyspeli ollut loppukaudesta yhtä vapautunutta kuin syksyllä.
Upson muistutti, että kauden alkupuoliskolla Arsenal pelasi huomattavasti pallonhallintapainotteisempaa jalkapalloa. Sakan, Ødegaardin, Ricen ja laitapuolustajien pienet kolmiopelit 16-alueen tuntumassa olivat tuolloin seuran tavaramerkki – viihdyttävää, lyhytsyöttöpeliin nojaavaa dominointia.
Kevättä kohti mentäessä ja paineen kasvaessa Arteta siirtyi selvästi konservatiivisempaan malliin. Tulosperusteisesti valinta oli oikea – mestaruus tuli – mutta Euroopan huippuvaiheessa sama lähestymistapa saattaa olla riittämätön.
Hyökkäyspelin haaste: riittääkö tulivoima Euroopan huipulla?
Kauden kokonaisluvut kertovat kaksijakoista tarinaa. Arsenal oli Valioliigassa sarjan toiseksi paras hyökkäys 71 maalilla, heti Manchester Cityn 77 osuman perässä. Kaikissa kilpailuissa Arsenal teki 76 maalia avoimesta pelistä, joista 22 syntyi Mestarien liigassa (30:stä tehdystä maalista).
Silti kauden ratkaisevassa vaiheessa hyökkäys yski: Arsenal teki enemmän kuin yhden maalin vain kahdessa viimeisestä 14 ottelustaan. Tämä on merkittävä signaali, kun tavoitteena on voittaa Mestarien liiga, jossa finaalivaiheessa kohdataan useita pallonhallintaa dominoivia superjoukkueita.
Arteta itse vihjasi ottelun jälkeen, mitä hänen mielestään on tehtävä: ”Meidän täytyy olla parempia, meidän on kehityttävä ja löydettävä uusia marginaaleja, jotta saamme haluamamme lopputuloksen.” Tämä voidaan tulkita sekä pelitavan hienosäädöksi että pelaajamateriaalin vahvistamiseksi etenkin hyökkäyspäässä.
Artetan projekti: lähes miljardin investoinnit ja seuraava taso
Arteta on käyttänyt Arsenalin managerina yli 900 miljoonaa puntaa siirtokorvauksiin, ja muutos lähtötilanteesta on ollut valtava: seurasta on tullut jälleen Englannin mestarisuosikki ja varma Mestarien liigan joukkue. Tämä menestys herättää kuitenkin uuden kysymyksen – pitäisikö tämän investointitason näkyä jo selkeämpänä, viihdyttävämpänä hyökkäyspelinä?
Kun psykologinen este Valioliigan voittamisesta on nyt ylitetty, aika voi olla otollinen pelityylin hienosäätöön. Voittavan kaavan muuttaminen on aina riski, mutta jos tavoite on Euroopan ehdoton huippu, jonkinasteinen muutos saattaa olla välttämätön.
Toinen finaalitappio tällä kaudella
PSG-tappio oli Arsenalin toinen iso finaalipettymys tällä kaudella. Maaliskuussa joukkue hävisi Carabao Cupin finaalissa Manchester Citylle Wembleyllä, silloinkin selvästi vähemmällä pallonhallinnalla (vain 38 %). Yhteinen nimittäjä on selvä: kun vastassa on maailmanluokan pallonhallintajoukkue, Arsenal joutuu liian usein reagoijan rooliin.
Jos Arsenal haluaa nousta Mestarien liigan todelliseksi voittajasuosikiksi, sen on pystyttävä pitämään palloa enemmän myös näitä jättiläisiä vastaan. Upson korosti, että turnauksen voittamiseksi on lähes väistämätöntä kohdata useita jättiseuroja – City, Bayern, Barcelona, Atletico, PSG – ja kahden ottelun yhteispeleissä pelkkä puolustaminen on harvoin riittävää.
Puolustuksen vahvuus ja hyökkäyksen kysymysmerkit
Arsenalin kauden parhaat pelaajat löytyivät selvästi puolustavammilta alueilta. David Raya, Gabriel Magalhães, William Saliba ja Declan Rice loistivat läpi kauden. Tämä alleviivaa sitä, että joukkueen suurin vahvuus on tällä hetkellä puolustuslinjassa ja puolustusorientoituneessa keskikentässä.
Hyökkääjät sen sijaan eivät nousseet yksilöpalkintojen keskusteluihin: yhtäkään Arsenal-hyökkääjää ei nimetty Valioliigan kauden pelaaja -ehdokkaaksi. Vaikka Viktor Gyökeres teki ensimmäisellä Arsenal-kaudellaan 21 maalia kaikissa kilpailuissa, hyökkäysosasto ei välttämättä vielä riitä, jos tavoitteena on Mestarien liigan voitto.
Arsenal onkin seurannut tarkasti vahvistusvaihtoehtoja. Seura on monitoroinut muun muassa Atletico Madridin hyökkääjää Julián Álvarezia, jolla on jo kokemusta Valioliigasta Manchester Cityn paidasta. Myös vasenta laitaa halutaan vahvistaa, ja Artetan mukaan edessä on ”erittäin tärkeitä päätöksiä”, jos Arsenal haluaa nousta seuraavalle tasolle.
Voiko nykyinen hyökkäys sopeutua uuteen pelitapaan?
Artetan ei välttämättä tarvitse rakentaa hyökkäystä täysin uusiksi. Osa nykyisistä pelaajista sopii erinomaisesti pallonhallintaa korostavaan, PSG-tyyppiseen pelitapaan. Upson nosti esiin erityisesti Bukayo Sakan ja Leandro Trossardin: molemmat ovat teknisesti huippuluokkaa ja pystyvät toimimaan sekä ahtaissa tiloissa että nopeissa kombinaatioissa.
Lisäksi täytyy tarkastella laitapuolustajien roolia. PSG:ltä nähtiin finaalissa, miten tärkeää on, että laitapakit uskaltavat jatkuvasti tukea hyökkäyksiä ja toimia hyökkäysten katalyytteinä. Arsenalilla on jo laadukkaita, teknisiä laitapuolustajia, mutta heidän rooliaan voidaan mahdollisesti säätää entistä aggressiivisemmaksi hyökkäyssuuntaan.
Upsonin mukaan Arsenalilla on jo ”todella hyviä teknisiä pelaajia, huipputason pallollisia pelaajia”. Kysymys on enemmänkin rakenteesta ja rohkeudesta kuin puhtaasta yksilötaidosta.
Euroopan menestys vaatii enemmän pallollista rohkeutta
Arsenal eteni Mestarien liigan finaaliin voittamalla matkalla Atletico Madridin, Bayern Münchenin ja Inter Milanin. Se on jo itsessään merkittävä saavutus ja osoitus joukkueen henkisestä sekä taktisesti kurinalaisesta vahvuudesta. Finaalissa PSG:n vieminen rangaistuspotkuille oli kunnioitettava suoritus.
Silti, jos tavoitteena on lopulta katkaista seuran pitkä odotus Mestarien liigan pokaalista – Arsenalilla on eniten otteluita Euroopan Cupissa ja Mestarien liigassa ilman mestaruutta (226) – pelkkä puolustaminen ja tehokkuus ei todennäköisesti riitä. Pitkässä turnauksessa on lähes väistämätöntä, että Arsenal joutuu pelaamaan useita kertoja maailman parhaiden pallonhallintajoukkueiden kanssa, eikä jokaista ottelua voi voittaa 1–0 -tyylisellä selviytymispelillä.
On todennäköistä, että ensi kaudella näemme Arsenalin, joka pyrkii hallitsemaan palloa enemmän ja rakentamaan hyökkäyksiä monipuolisemmin – ilman, että puolustuksen kovuus menetetään. Artetan haaste onkin löytää tasapaino: säilyttää nykyinen voittava selkäranka, mutta lisätä siihen rohkeampi, luovempi pallollinen identiteetti.
Yksityiskohdat ratkaisevat huipputasolla
Euroopan huipulla pienet marginaalit ratkaisevat. Tämän Arsenal sai kokea PSG:tä vastaan rangaistuspotkukilpailussa, mutta sama pätee myös kauden mittaan kertyneisiin tilastoihin – pallonhallintaan, laukauksiin ja kenttätasapainoon. Arteta on jo osoittanut, että hän kykenee rakentamaan mestarijoukkueen Englannissa. Seuraava todellinen haaste on tehdä Arsenalista joukkue, joka pystyy hallitsemaan myös Euroopan isoimpia iltoja.
Samalla kun Arsenal kehittää pelillistä identiteettiään, seuran on huolehdittava myös pelaajiensa fyysisestä ja henkisestä kestävyydestä. Pitkä kausi Valioliigassa ja Euroopassa kuormittaa, ja palautumiseen, harjoitteluun sekä ottelurasituksen hallintaan on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota – aivan kuten yksittäisessä ottelussa on suojauduttava liialta riskiltä esimerkiksi kuumuuden ja auringon vaikutuksilta. Jalkapalloilijoille, mutta myös katsojille, on tärkeää ymmärtää esimerkiksi miten UV-säteily ja UV-indeksi vaikuttavat olosuhteisiin ja miten suojata ihoaan pitkinä pelipäivinä.
Kokonaisuutena Arsenal on ottanut Artetan alaisuudessa valtavan harppauksen ”melkeinjoukkueesta” Englannin mestariksi. Seuraava askel on vaikein: muuttua mestarista dynastiaksi – joukkueeksi, joka pystyy voittamaan sekä Valioliigan että Mestarien liigan ja hallitsemaan pelejä kaikkia vastaan, kaikkialla.
Ei sisällä instagram post:eja
