Pääministerin entinen kansliapäällikkö antaa lausunnon Mandelsonin turvallisuusselvityksestä

Pääministerin entinen kansliapäällikkö Morgan McSweeney joutuu ensi viikolla Britannian parlamentin ulkoasiainvaliokunnan kuultavaksi roolistaan lordi Peter Mandelsonin turvallisuusselvityksessä ja nimityksessä Yhdysvaltoihin suurlähettilääksi.

McSweeney toimi keskeisenä neuvonantajana, kun pääministeri Sir Keir Starmer päätti nimittää lordi Mandelsonin Ison-Britannian uudeksi Washingtonin-suurlähettilääksi. Valiokunta haluaa selvittää, vaikuttiko poliittinen johto virkamiehiin ja painostettiinko turvallisuusselvityksestä vastaavia tahoja nopeuttamaan prosessia.

Syytökset painostuksesta ja väheksyvästä suhtautumisesta

Kuulemiset järjestetään sen jälkeen, kun entinen ulkoministeriön korkea virkamies Sir Olly Robbins syytti pääministerin kansliaa väheksyvästä asenteesta turvallisuusselvitysprosessia kohtaan. Hänen mukaansa Downing Street suhtautui prosessiin ”väheksyvästi” ja halusi Mandelsonin nimityksen maaliin mahdollisimman nopeasti. Pääministerin kanslia on kiistänyt väitteet.

McSweeneyltä odotetaan tarkkoja vastauksia muun muassa siihen, oliko hänellä tai muilla poliittisilla avustajilla roolia siinä, miten nopeasti Mandelsonin taustat tarkistettiin, sekä siihen, ohitettiinko virkamiesten varoituksia tai huolia.

Virkamiesjohto ja UKSV:n huolenaiheet

Torstaina valiokunnan eteen saapuu myös hallintoviraston (Cabinet Office) korkein virkamies Cat Little. Hän kertoi jo aiemmin Sir Keir Starmerille, että Ison-Britannian turvallisuus- ja taustaselvityksistä vastaava yksikkö UK Security and Vetting (UKSV) oli esittänyt huolia lordi Mandelsonista, mutta ulkoministeriö myönsi tästä huolimatta hänelle turvallisuusselvityksen ja pääsyn luottamukselliseen tietoon.

Valiokunnan puheenjohtaja Dame Emily Thornberry on kutsunut kuultavaksi myös ulkoministeriön kiinteistö- ja turvallisuusasioista vastaavan johtajan Ian Collardin sekä entisen ulkoministeriön korkeimman virkamiehen Sir Philip Bartonin. Tarkoituksena on selvittää, kuka tiesi mitä ja milloin – sekä se, oliko poliittinen johto valmis sivuuttamaan varoitusmerkkejä.

Sir Olly Robbinsin erottaminen kärjisti kriisin

Kohu kärjistyi, kun pääministeri käytännössä erotti Sir Olly Robbinsin viime viikolla. Starmer ilmaisi voimakasta suuttumusta siitä, että hänelle ei kerrottu ajoissa, että lordi Mandelson oli epäonnistunut turvallisuusselvityksessä tai että hänen tapauksensa oli UKSV:n mukaan vähintäänkin rajatapaus.

Antaessaan oman versionsa tapahtumista ulkoasiainvaliokunnalle tiistaina Robbins kertoi, ettei ollut nähnyt UKSV:n kirjallisia asiakirjoja, mutta oli suullisessa briiffauksessa saanut tiedon, että Mandelsonin tapaus oli ”borderline” – siis rajoilla hyväksyttävyyden suhteen – ja että riskejä voitaisiin mahdollisesti hallita erityisjärjestelyin.

Robbins korosti, että virkamiesohjeiden mukaan hän ei olisi saanut paljastaa pääministerille turvallisuusselvityksen yksityiskohtia, vaan ainoastaan lopullisen ratkaisun. Hän kuvasi myös, että hänen osastollaan vallitsi ”painostuksen ilmapiiri” Mandelsonin selvitysprosessin loppuunsaattamiseksi, jotta tämä voisi nopeasti aloittaa työnsä Washingtonissa.

Mandelson erotettiin Epstein-kytkösten vuoksi

Lordi Mandelson ehti toimia Washingtonin-suurlähettiläänä seitsemän kuukautta ennen kuin hänet erotettiin. Syynä olivat hänen menneisyyden yhteytensä tuomittuun seksuaalirikolliseen Jeffrey Epsteiniin, jotka nousivat uudelleen esiin ja herättivät laajaa paheksuntaa sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa.

Nimityspäätös ja sitä seurannut skandaali ovat horjuttaneet pääministeri Starmerin uskottavuutta. Mandelsonin tausta ja aiemmat kytkökset olivat laajasti tiedossa, minkä vuoksi monet kysyvät, miksi hänet ylipäätään valittiin näin näkyvään ja arkaluonteiseen tehtävään.

McSweeney otti vastuun nimityksestä

Kohun kasvaessa Morgan McSweeney ilmoitti helmikuussa eroavansa tehtävästään Downing Streetillä ja kertoi ottavansa ”täyden vastuun” siitä, että oli neuvonut pääministeriä nimittämään lordi Mandelsonin suurlähettilääksi. Ero ei kuitenkaan ole riittänyt tyynnyttämään sisäistä kritiikkiä työväenpuolueessa.

Monet kansanedustajat kokevat, että tapaus heikentää Starmerin kuvaa harkitsevana ja turvallisuuteen vakavasti suhtautuvana johtajana. Erityisen huolestuneita ollaan siitä, että varoitukset Mandelsonin turvallisuusselvityksestä joko sivuutettiin tai eivät koskaan päätyneet pääministerin tietoon.

Työväenpuolueen sisäinen kritiikki Starmerin johtajuudesta

Työväenpuolueen kansanedustaja Jonathan Brash totesi GB Newsille, ettei hänen mielestään kukaan ”kohtuudella odota”, että Sir Keir Starmer johtaisi puoluetta seuraaviin vaaleihin. Hänen mukaansa hallituksen on nyt keskityttävä uudelleen Britannian kansalaisten todellisiin huolenaiheisiin, eikä juututtava pitkittyneisiin nimityskohuihin.

Tapauksen ympärillä käytävä keskustelu heijastelee laajempaa epäluottamusta poliittista eliittiä kohtaan. Monet äänestäjät kokevat, että turvallisuus- ja maahanmuuttokysymyksissä poliittinen johto on valmis venyttämään sääntöjä omien suosikkiensa tai poliittisten tavoitteidensa vuoksi. Samaa epäluottamusta on nähtävissä myös muualla Euroopassa, esimerkiksi keskusteluissa siitä, miten hallitukset käsittelevät suuria turvapaikkamääriä ja mahdollisia karkotuksia – kuten on nähty Reform UK -puolueen vaalilupauksessa tarkistaa kaikki turvapaikkapäätökset vuodesta 2021 alkaen ja mahdollisesti karkottaa satojatuhansia hakijoita.

Opposition kritiikki ja pääministerin puolustus

Pääministeri joutui puolustamaan toimintaansa parlamentin kyselytunnilla. Starmer sanoi, että jos ulkoministeriö olisi kertonut hänelle UKSV:n esiin nostamista huolista, ”Mandelsonia ei olisi nimitetty tehtävään”. Näin hän pyrki siirtämään vastuuta virkamieskoneistolle ja korostamaan, ettei ollut tietoinen riskien laajuudesta.

Konservatiivipuolueen johtaja Kemi Badenoch kuitenkin syytti Starmeria siitä, että Sir Olly Robbins ”uhrauttiin pääministerin omien virheiden vuoksi”. Hänen mukaansa työväenpuolueen omat kansanedustajat tietävät, että Robbinsin erottaminen ei ollut reilu ratkaisu, vaan poliittinen yritys peittää pääministerin omaa huonoa harkintaa.

Kohu Mandelsonin nimityksestä ja turvallisuusselvityksestä on siten muuttunut yksittäisestä virheestä laajemmaksi kysymykseksi Sir Keir Starmerin johtajuudesta, päätöksenteosta ja suhteesta virkamiehiin. Tulevat valiokuntakuulemiset – erityisesti Morgan McSweeneyn ja Cat Littlen lausunnot – ratkaisevat pitkälti sen, nähdäänkö tapaus hallinnollisena väärinkäsityksenä vai poliittisena painostuksena, joka ohitti turvallisuusetusijalle asetetut säännöt.

Ei sisällä instagram post:eja