Puolustus: Jeffrey Donaldsonia syyttävät naiset ”eivät riittävän luotettavia” langettavaa tuomiota varten
Sir Jeffrey Donaldsonia lapsena tapahtuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä syyttävät kaksi naista on puolustuksen mukaan kuvailtu ”ei riittävän luotettaviksi”, jotta valamiehistö voisi päätyä varmaan syyllisyystuomioon. Entinen Democratic Unionist Party (DUP) -puolueen johtaja kiistää kaikki häntä vastaan nostetut 18 seksuaalirikossyytettä, joihin sisältyy yksi raiskaussyytös ja useita epäiltyjä tekoja vuosilta 1985–2008.
Puolustuksen mukaan kertomuksissa on ”merkittäviä ja perustavanlaatuisia” ongelmia
Puolustusasianajaja Kieran Vaughan KC kertoi valamiehistölle, että kummankin kantelijan kertomuksissa on ”merkittäviä ja perustavanlaatuisia ongelmia”. Hänen mukaansa nämä puutteet horjuttavat niin pahasti syyttäjien uskottavuutta, ettei valamiehistö voi turvallisesti olla varma Donaldsonin syyllisyydestä.
”Katsomme, että tulette näkemään, kuinka kummankin kantelijan kertomuksissa on perustavanlaatuisia ja merkittäviä ongelmia… he eivät ole riittävän luotettavia voidaksenne päätyä varmaan johtopäätökseen siitä, että hän on syyllinen”, Vaughan sanoi loppupuheenvuorossaan.
Donaldsonin vaimo, Lady Eleanor Donaldson, kiistää viisi häneen liitettyä avunanto- ja yllytyssyytettä. Hänen kohdallaan käydään niin sanottua tosiasiakäsittelyä (trial of the facts), koska hänet on aiemmin todettu mielenterveyssyistä liian sairaaksi osallistumaan normaaliin rikosoikeudenkäyntiin. Hän ei osallistu oikeudenkäyntiin henkilökohtaisesti.
Kantelija A:ta kuvailtiin ”erittäin epäluotettavaksi todistajaksi”
Vaughan aloitti loppupuheenvuoronsa tiistaina käsittelemällä vanhemman kantelijan, Kantelija B:n, todistelua. Keskiviikkona hän kävi yksityiskohtaisesti läpi nuoremman Kantelija A:n kertomusta ja kuvaili häntä ”erittäin, erittäin epäluotettavaksi todistajaksi”, johon valamiehistö ei hänen mukaansa voi ”turvallisesti luottaa”.
Puolustuksen mukaan Kantelija A on ”henkilö, joka kykenee jättämään pois asioita kertomuksestaan, jos hän katsoo sen palvelevan omia päämääriään” ja toisaalta ”lisäämään yksityiskohtia, jos se hänen mielestään edistää hänen asiaansa”. Vaughan viittasi muun muassa kirjeeseen, jonka Sir Jeffrey kirjoitti kantelijalle vuonna 2020. Oikeudessa on aiemmin kuultu, että kantelija piti kirjettä anteeksipyyntönä väitetystä hyväksikäytöstä.
Vaughanin mukaan kantelija ei kuitenkaan kertonut kirjeen koko kontekstia. Sir Jeffrey on aiemmin todistanut, ettei kirjeellä ollut mitään tekemistä hyväksikäyttöväitteiden kanssa. Puolustuksen mielestä tämä on esimerkki siitä, kuinka kantelija muokkaa tapahtumien kehystä tukemaan omaa tulkintaansa.
Jättikö kantelija olennaisia asioita kertomatta?
Vaughan kiinnitti huomiota siihen, ettei Kantelija A maininnut poliisikuulustelussa lainkaan toisen miehen väitettyä hyväksikäyttöä, jonka hän on myöhemmin tuonut esiin. Puolustuksen mukaan tällainen poisjättäminen on ”tyypillistä todistajalle, joka yrittää luoda tietynlaista kuvaa itsestään ja kokemuksistaan”.
Vaughan totesi, että ”rehellisellä todistajalla ei olisi mitään salattavaa” ja että hän pyrkisi ”piirtämään mahdollisimman täydellisen kuvan” tapahtumista – myös sellaisista yksityiskohdista, jotka eivät välttämättä tue hänen omaa näkemystään.
Kiistanalainen välikohtaus ja väitteet suudelmista
Yksi oikeudessa käsitellyistä väitteistä koski tilannetta, jossa Sir Jeffrey olisi Kantelija A:n mukaan käyttänyt valoa tarkastellakseen hänen sukupuolielimiään. Puolustuksen mukaan kyse oli ”väärinymmärryksestä” ja vaikka kantelija ”epäilee” jotakin tapahtuneen, todistusaineisto osoittaa, ettei mitään rikollista tekoa tapahtunut.
Vaughan muistutti valamiehistöä Kantelija A:n omista sanoista poliisikuulustelussa: ”Olin todella hämmentynyt, en ollut aivan varma, mitä juuri oli tapahtunut.” Tähän nojaten hän kysyi valamiehiltä: ”Jos hän ei itse ole varma ja on hämmentynyt, miten te voisitte olla varmoja?”
Puolustuksen mukaan myös muut väitteet – kuten väitetty ranskalainen suudelma ja väite rintojen hyväilystä – ”eivät tapahtuneet”. Erityisen epäuskottavana Vaughan piti kuvausta tilanteesta, jossa Donaldsonin kerrottiin hieroneen kantelijan rintoja. Hänen mukaansa kertomuksesta puuttuu ”kaikenlainen uskottavuus”.
Väite Lady Donaldsonin läsnäolosta muuttui ristikuulustelussa
Puolustus nosti esiin myös kohdan, jossa Kantelija A oli aluksi antanut ymmärtää, että Lady Eleanor Donaldson olisi nähnyt väitetyn koskettelun. Ristikuulustelussa kantelija kuitenkin perääntyi ja sanoi, ettei ”voinut kertoa”, mitä Lady Donaldson oli nähnyt tai oliko tämä ylipäätään havainnut mitään.
Vaughanin mukaan tämä ”peruutus” osoittaa, että kantelija on ”kykeneväinen sanomaan hyvin vakavan valheellisen väitteen” ja seuraavana päivänä väittämään: ”En minä sitä tarkoittanut”. Puolustuksen johtopäätös oli, ettei tällainen henkilö ole todistaja, johon valamiehistö voisi turvallisesti tukeutua syyllisyyskysymyksessä.
Lady Donaldsonin puolustus: ”Valamiehistö on oikeusmurhien portinvartija”
Oikeudessa kuultiin myös Lady Donaldsonia edustavaa asianajajaa Ian Turkington KC:tä. Hän muistutti valamiehistöä siitä, että Lady Donaldson on mielenterveydellisistä syistä liian sairas osallistuakseen oikeudenkäyntiin tai puolustaakseen itseään normaalisti.
”Eleanor Donaldson ei ole valinnut olla poissa”, Turkington sanoi. ”Hän ei ole valinnut olla puolustamatta itseään. Eikä hän ole valinnut olla tulematta tänne puhdistamaan mainettaan.” Hän korosti, että valamiehistö toimii ”portinvartijoina” ja ”suojana oikeusmurhan riskiä vastaan”.
Turkington painotti, että valamiehistön on oltava varma siitä, että syyttäjä on näyttänyt syytteet toteen ”vaille järkevää epäilystä”. Puolustuksen kanta on, että ”todisteiden valossa se ei yksinkertaisesti ole mahdollista”.
Muistojen luotettavuus ja pitkä viive ilmoituksissa
Lady Donaldsonin puolustus kiinnitti erityistä huomiota siihen, kuinka pitkä aika on kulunut väitettyjen tekojen ja poliisille tehtyjen ilmoitusten välillä. Osa syytetyistä teoista ulottuu 1980-luvulle saakka, ja syytteiden mukaan Kantelija A oli lapsi vuosina 1999–2008, jolloin väitetyt teot tapahtuivat.
Turkington kysyi, kuinka luotettavia näin pitkän ajan takaiset muistot voivat olla, varsinkin kun kyse on traumaattisista ja emotionaalisesti kuormittavista tapahtumista. Hänen mukaansa syyttäjän rakentama ”kokonaiskuva” Lady Donaldsonin roolista ei ole riittävän selkeä, koska se perustuu lähes yksinomaan kantelijoiden kertomuksiin ilman vahvistavaa ulkopuolista näyttöä.
Syytteiden tausta: mitä Sir Jeffrey Donaldson kiistää?
Syytteiden mukaan Sir Jeffrey Donaldson olisi syyllistynyt törkeään säädyttömyyteen ja siveettömään pahoinpitelyyn Kantelija A:ta kohtaan tämän ollessa lapsi vuosien 1999–2008 aikana. Lisäksi hän kiistää muut, varhaisemmat teot, joihin sisältyy raiskaussyytös Kantelija B:tä kohtaan vuodesta 1985 alkaen.
Donaldson on johdonmukaisesti kiistänyt kaikki syytteet. Puolustuksen mukaan syyttäjän tapaus nojaa liiaksi muistoihin ja tulkintoihin, joiden luotettavuus on heikentynyt ajan myötä ja joita varjostavat ristiriitaisuudet ja poisjätetyt yksityiskohdat.
Valamiehistön tehtävä: ”Unohtakaa meteli, keskittykää näyttöön”
Loppupuheenvuorossaan Vaughan vetosi valamiehistöön, että se ”jättäisi kaiken metelin huomiotta” ja keskittyisi yksinomaan oikeudessa esitettyyn näyttöön. Hän painotti, että syyllisyystuomio voidaan lain mukaan antaa vain silloin, kun valamiehistö on päätöksestään varma – ei vain todennäköisyyden, vaan ”varmuuden” tasolla.
Puolustus muistutti myös laajemmin siitä, miten julkisen huomion kohteeksi joutuneissa tapauksissa tunteet, media ja sosiaalinen keskustelu voivat vääristää käsityksiä oikeudenkäynnistä. Vastaavanlaista julkista keskustelua ja yksityiselämän raskaiden tunnekysymysten käsittelyä on nähty esimerkiksi silloin, kun Aleksi Valavuori jakoi koskettavan viestin rakkaudesta, irti päästämisestä ja yhteisestä ajasta Instagramissa. Oikeudessa ratkaisu ei kuitenkaan perustu tunteisiin tai some-keskusteluun, vaan tiukasti siihen, mitä voidaan näyttää toteen.
Valamiehistön tehtävänä on nyt punnita kummankin kantelijan kertomusten uskottavuutta, arvioida vuosikymmenten yli ulottuvien muistojen luotettavuutta ja päättää, onko syyttäjä kyennyt näyttämään syytteet toteen ilman järkevää epäilyä. Tuomio annetaan myöhemmin, kun valamiehistö on tehnyt ratkaisunsa.
Ei sisällä instagram post:eja
