Vanhemmat uskovat tyttärensä joutuneen kaltoinkohdelluksi Muckamore Abbey -sairaalassa 17 vuoden ajan

Marjorie ja Mark Sharp pyörittelevät mielessään yhä yhtä yksinkertaista mutta musertavaa kysymystä: mitä tyttärellemme tapahtui tuossa sairaalassa?

Laura, nyt 41-vuotias, otettiin Muckamore Abbey -sairaalaan 16-vuotiaana, ja hän asui siellä yli 17 vuoden ajan. Vanhempien mukaan nuo vuodet jättivät jälkiä, joista perhe ei ole vieläkään toipunut.

Nuoruusiän hoitojakso muuttui vuosikymmenten laitossijoitukseksi

Muckamore Abbey -sairaala avattiin County Antrimissa vuonna 1949. Siitä tuli alueellinen keskus aikuisille ja lapsille, joilla oli vaikeita kehitysvamma- ja mielenterveyden haasteita. Laura vietiin sinne nuorena, kun hänen vanhempansa etsivät apua ja tukea arkeen, jota he eivät enää kokeneet selviävänsä yksin.

Sen sijaan, että sairaalajakso olisi ollut lyhyt ja kuntouttava, se venyi yli 17 vuoden mittaiseksi laitossijoitukseksi. Marjorie ja Mark kertovat, että he luottivat ammattilaisiin, mutta eivät koskaan saaneet selkeää vastausta siihen, miksi Lauraa ei diagnosoitu oikein tai miksi hoitolinjauksia ei tarkistettu vuosien kuluessa.

Pelkoa, mustelmia ja vaikenemista

Lauran vanhemmat kuvailevat, miten pelkkä sana ”Muckamore” saa tyttären yhä levottomaksi ja ahdistuneeksi. Hän ei halua puhua ajastaan sairaalassa. Marjorien mukaan on selvää, että jotain tapahtui, mitä Laura ei pysty sanallistamaan.

Eräänä kertana Laura nosti T-paitaansa ja paljasti rintakehän ympärillä laajat mustelmat. Hän nousi seisomaan ja sanoi vain: ”Minua pelottaa.” Tuo hetki jäi vanhempien mieleen todisteena siitä, ettei kyse ollut pelkästään haastavasta käyttäytymisestä tai sairaalaympäristön stressistä.

Vuonna 2008, nähtyään Lauran mustelmat ja käytöksen muutokset, Mark ja Marjorie kääntyivät poliisin puoleen. Heidän mukaansa tutkinta ei kuitenkaan edennyt, koska poliisille kerrottiin, että Laura ”lepää” eikä häntä voida tutkia. Perhe jäi tuntemaan, että heidän huolensa sivuutettiin.

Julkinen tutkinta paljastaa Muckamoren ongelmien laajuuden

Muckamoren tapahtumia selvittävä julkinen tutkinta käynnistyi kesäkuussa 2022. Se on osa laajempaa, aikuisten kaltoinkohtelua koskevaa prosessia, jonka loppuraportin on määrä valmistua torstaina. Tutkinnassa kuultiin suullisesti 181 todistajaa ja kerättiin yli 300 kirjallista lausuntoa.

Tutkintaa johtaa Tom Kark KC, joka tunnetaan aiemmasta keskeisestä roolistaan Englannin Stafford Hospitalin vältettävissä olleita kuolemia käsitelleessä tutkinnassa. Muckamoren tapauksessa on kyse yhdestä Britannian historian suurimmista rikosoikeudellisista aikuisten suojelua koskevista kokonaisuuksista.

Erillinen poliisitutkinta käynnistyi jo vuonna 2017, kun ensimmäiset epäilyt kaltoinkohtelusta ja laiminlyönneistä nousivat esiin. Pohjois-Irlannin poliisi (PSNI) on käynyt läpi tuhansia tunteja sairaalan valvontakameratallenteita. Näitä videoita on käytetty todisteina myös julkisessa tutkinnassa.

Lauran osastoilla ei ollut kameroita, joten suoraa videonäyttöä hänen tilanteestaan ei ole. Mark ja Marjorie uskovat kuitenkin, että tyttären käytöksen muutokset, pelko ja toistuvat mustelmat viittaavat kaltoinkohteluun, jota ei koskaan dokumentoitu asianmukaisesti.

Ylilääkitystä, mutta ei autismidiagnoosia

Marjorien mukaan Lauran hoito Muckamoressa ei perustunut hänen tarpeidensa ymmärtämiseen, vaan järjestelmiin ja käyttäytymisen ”hallintaan”. Vanhempien käsityksen mukaan Laura oli alusta lähtien ylilääkitty, ja hoito pyöri lääkitysten vaihtamisen ympärillä, ei hänen kokonaisvaltaisen hyvinvointinsa tukemisessa.

Vasta viime vuonna, Lauran ollessa 40-vuotias, hänelle asetettiin autismidiagnoosi – ja sekin vain sen jälkeen, kun vanhemmat vaativat uutta arviota. He kysyvät, miten on mahdollista, että nuori, selvästi tuen tarpeessa ollut potilas vietti yli 17 vuotta erikoissairaanhoidossa ilman, että hänen autismiaan tunnistettiin.

Marjorie kertoo, että sairaalan henkilökunta ja johto eivät ottaneet perheen huolia vakavasti. Kun Laura kertoi kokemuksistaan ja viittasi mahdolliseen kaltoinkohteluun, henkilöstö väitti hänen ”keksivän” tarinoita. Vanhempien mukaan he tiesivät, ettei Laura valehdellut.

Elämä sairaalan ulkopuolella näyttää toisenlaisen Lauran

Nykyisin Laura asuu vanhempiensa lähellä, ja heidän takapihallaan näkyy aivan toisenlainen ihminen kuin se, jonka he muistavat Muckamoren vuosilta. Laura kuuntelee Adeleä, pukeutuu lempiväriinsä punaiseen ja nauttii pienistä arjen hetkistä.

Lauralla on selkeitä oppimisvaikeuksia ja ajoittain haastavaa käyttäytymistä, mutta hän on myös nuori nainen, joka on rakastanut sulkapallon pelaamista ja yrittänyt kommunikoida koskettamalla käsiä ja hymyilemällä. Vanhempien mukaan sairaalaympäristö tukahdutti tämän puolen Laurasta ja jarrutti hänen kehitystään.

He uskovat, että elämä olisi voinut olla hyvin toisenlaista, jos Lauran autismi olisi tunnistettu ajoissa ja hän olisi saanut siihen perustuvaa tukea, eikä pelkkää lääkityksen säätämistä suljetussa laitoksessa.

Poliisi- ja viranomaistoimet: kymmeniä syytteitä, satoja tutkittuja työntekijöitä

PSNI on ilmoittanut siirtäneensä 124 henkilöä syyteharkintaan Pohjois-Irlannin syyttäjäviranomaiselle (Public Prosecution Service, PPS). Tähän mennessä PPS on määrännyt syytteen nostettavaksi 58 henkilöä vastaan, ja heidän asiansa etenevät eri vaiheissa oikeusjärjestelmässä.

Tähän asti kolme henkilöä on tuomittu, kaksi on saanut huomautuksen ja yksi tapaus on hylätty oikeudessa. Belfastin terveysviranomaisen (Belfast Health Trust) sisäinen paneeli on seulonut 192 työntekijää, joista osa on joutunut kurinpitotoimien kohteeksi, kun taas osa on poistunut organisaatiosta vapaaehtoisesti ilman jatkotoimia.

Vaikka luvut kertovat laajasta ongelmasta, ne eivät Marjorien ja Markin mukaan kerro kaikkea siitä inhimillisestä kärsimyksestä, jota perheet ovat kokeneet. He kokevat, että järjestelmä suojeli itseään enemmän kuin potilaita, joiden turvallisuutta sen olisi pitänyt valvoa.

Perheiden syyllisyys, epäluottamus ja toivo muutoksesta

Kuten monet muut Muckamoren tapauksiin kietoutuneet perheet, myös Mark ja Marjorie kantavat syyllisyyttä siitä, etteivät kuunnelleet tytärtään riittävästi tai pitäneet ääntä kovempaa viranomaisille. He kokevat, että heidän olisi pitänyt vaatia vastauksia jämäkämmin ja aiemmin.

Mark kertoo, että he ovat menettäneet luottamuksensa Pohjois-Irlannin sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmään. Samalla he yrittävät kuitenkin pitää mielensä avoimena, kunnes Muckamore-tutkinnan loppuraportti ja sen suositukset julkaistaan. He toivovat, että raportti ei ainoastaan tuo esiin epäonnistumisia, vaan johtaa todellisiin muutoksiin, jotka estävät vastaavat tapaukset tulevaisuudessa.

Oikeudenkäyntien ja julkisen tutkinnan aikana oli myös hetkiä, jotka antoivat perheelle toivoa. He muistavat erityisesti, kuinka perheitä edustanut asianajaja Conor Maguire KC kuvasi avauspuheessaan järjestelmän ongelmia: ”Se, mikä näytti sopivalta ja asianmukaiselta johdon tasolla, peitti alleen sen, mikä mätäni pohjalla.”

Maguire kysyi, ketkä johtoasemassa olevista henkilöistä tiesivät kaltoinkohtelusta ja mitä he tekivät – tai jättivät tekemättä – sen estämiseksi. Hänen mukaansa potilaisiin kohdistunut kaltoinkohtelu oli laajalle levinnyttä ja tapahtui avoimesti, ei piilossa.

Kysymyksiä, joihin perhe odottaa yhä vastauksia

Lauran vanhemmilla on edelleen lukuisia kysymyksiä, joihin he eivät ole saaneet tyydyttävää vastausta. He muistavat, miten 16-vuotias tytär leimattiin ”röyhkeäksi ja tottelemattomaksi” sen sijaan, että hänen käytöstään olisi tarkasteltu neurokirjon ja ahdistuksen näkökulmasta.

”Me olimme vanhempina vaikeassa tilanteessa ja etsimme apua. Luotimme ammattilaisiin, mutta kukaan ei puhunut autismista, ahdistuksesta tai siitä, että Laura saattoi kokea ympäristön ylivoimaisena”, Mark sanoo. Nyt perhe tietää, että Laura on autistinen ja että hänen käyttäytymisensä oli osa tätä kokonaisuutta – ei merkki pahantahtoisuudesta tai ”huonosta käytöksestä”.

Sharpeille Muckamoren tapaus ei ole vain heidän oman perheensä tragedia, vaan myös osoitus siitä, miten haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset voivat jäädä järjestelmän rakenteiden ja vallankäytön alle. He toivovat, että julkinen keskustelu kehitysvammaisten ja autismikirjolla olevien ihmisten oikeuksista, turvallisuudesta ja kuulluksi tulemisesta jatkuu, eikä raportin julkaisu jää pelkäksi muodollisuudeksi.

Samaan aikaan muualla maailmassa käydään läpi omia kriisejä ja epävarmuuksia, jotka heijastuvat myös hoitojärjestelmiin ja talouteen. Esimerkiksi Yhdysvaltain keskuspankin korkopäätöksiä ja niiden taustalla vaikuttavia geopoliittisia jännitteitä, kuten Iranin sodan uhkaa ja Donald Trumpin sopimusneuvotteluja, on analysoitu perusteellisesti myös suomalaisessa mediassa. Laajempaa taustaa talous- ja epävarmuustekijöihin voi lukea artikkelista Fed pitää ohjauskoron ennallaan – Iranin sodan ja Trumpin sopimusneuvottelujen epävarmuus painaa taustalla, jossa kuvataan, miten monimutkaiset kriisit vaikuttavat yhteiskuntiin ja päätöksentekoon.

Sharpeille tärkeintä on kuitenkin nyt se, että Laura saa elää turvallista, arvokasta ja hänen tarpeisiinsa perustuvaa elämää – ja että se, mitä Muckamoressa tapahtui, tulee kunnolla näkyväksi ja johtaa todelliseen vastuunkantoon.

Ei sisällä instagram post:eja